Taiteen äärelle takaisin – oman polkuni löytäminen
Kuvataiteilija Anna Ruotanen kertoo matkastaan luovuuden äärelle vuosien tauon jälkeen. Blogissa hän jakaa kokemuksiaan taiteesta, elämänmuutoksista, fibromyalgiasta ja itsensä löytämisestä.
Hei, olen Anna. Heilauttaa kättään hieman epämukavasti.
Noh, kuka olen ja mistä tulen. Olen lähtöisin Pihtiputaan maaseudulta. Sieltä ihan Pihtiputtaan perukoilta, keskeltä peltoja ja metsiä. Kasvoin siellä rymyten välillä metsikössä sisarusteni kanssa ja muuna aikana piirrellen ahkerasti. Olin jo lapsena hyvin määrätietoinen siitä, että halusin tulla hyväksi piirtäjäksi. Haaveilin kuvataiteilijan ammatista ja siitä, että eläisin Pariisissa kissojen kanssa.
Ihan näin ei kuitenkaan käynyt, mutta melkein. Kerron teille mahdollisimman lyhyesti tarinani.
Määrittelen itseni mieluummin ”kuvataiteilijan aluksi” kuin kokeneeksi taiteilijaksi, vaikka valmistuinkin kuvataidekoulusta jo vuonna 2013. Miksi näin?
Syitä on monia. Valmistumiseni jälkeen päädyin Hollantiin, missä vietin kuusi vuotta tuotevalokuvauksen parissa. Työni oli kaikkea muuta kuin luovaa: 40 tunnin työviikot ja esimiehen vastuutehtävät eivät juuri jättäneet tilaa taiteelle vapaa-ajalla. Luovuus tarkoitti lähinnä tuhansien tuotteiden aikatauluttamista ja freelancereiden työn varmistamista. Voi jumpe, mitä aikoja!
Kun vuonna 2019 palasin Suomeen ja asetuin Jyväskylään, kuvataide tuntui entistä kaukaisemmalta. En ollut juuri maalannut tai piirtänyt vuosiin enkä kokenut itseäni taiteilijaksi – taiteilijasieluksi kylläkin! Koronavuosina aloin taas piirtämään ja haaveilin itseni työllistämisestä valokuvaajana. Sain ensimmäisiä projekteja paikallisesta mainostoimistosta ja pandemian väistyessä päädyin valokuvaamaan kaikkea kiinteistöistä tuotteisiin ja tapahtumiin.
Sisimmässäni kuitenkin tiesin, ettei se ollut se suurin unelmani. Uskottelin itselleni, ettei muita vaihtoehtoja ollut ja, että tämä oli oikea polku. Sitten elämä teki täyskäännöksen: erosin ja aloitin uuden luvun elämässäni yksin. Tuolloin kaikki oli selviytymistä. Muistan kokoavani ruokapöytää tyhjässä asunnossa ja miettiväni, missä tässä kaikessa enää oli järkeä. Onneksi aloitin psykoterapian, josta tuli yksi elämäni merkittävimmistä käännekohdista. Ehkä palaan noihin aikoihin tarkemmin tulevissa kirjoituksissani.
Nykyään asun yhä Jyväskylässä, onnellisessa parisuhteessa ihanien kisujen kanssa, ja työskentelen osa-aikaisena graafikkona. Vuosi sitten sain fibromyalgiadiagnoosin, joka mullisti elämäni jälleen. Jouduin luopumaan valokuvaajan työstä, koska se kävi fyysisesti liian raskaaksi. Se oli yksi vaikeimmista päätöksistäni, mutta oikea. Sen myötä kuvataide alkoi jälleen nousta elämääni – ja nyt se pienen pieni liekki kytee sisälläni voimakkaammin kuin koskaan.
Unelmani kuvataiteilijuudesta ja kirjan kuvittamisesta elää. En aseta näille tavoitteille takarajaa, vaan etenen rauhassa omaan tahtiini ja annan virran viedä. Tämä on matka, johon kutsun sinut mukaan. Tässä blogissa kerron elämäni kiemuroista, näyttelyistä ja siitä, miten sairaus vaikuttaa taiteeseeni.
Tervetuloa mukaan matkaani!
Anna
xoxo
Kiinnostaako taiteeni, kuvitukset tai yhteistyö?
Ota rohkeasti yhteyttä!
Keskustellaan, miten voimme luoda jotain ainutlaatuista yhdessä.